Viiden vuoden tauolta palanneet Hollannin tukkajumalat kuulostavat itseltään, vaikka tuntuukin, että ruuvia on pistetty entistä kireämmälle. Tempot ovat napakoituneet, ja siinä sivussa on tipahtanut matkasta se jyräävyys, joka iski itselleni aikoinaan parhaiten.
Kyseessä on bändin seitsemäs albumi, ja ennen niitä nelikko toimi Occultina tehden useamman levyn. Kokemusta siis todellakin löytyy, mutta nyt on jäänyt matkasta jotain. Olisin toivonut tiiviimpää otetta niin yksittäisten biisien kuin levyn pituuden suhteen. Albumi tarjoaa sinällään hyvin tasalaatuista jyystöä, jonka kohtalona on muuttua tasapaksuksi sellaiseksi. Turha pituus alleviivaa asiaa.
Thrashin lisäksi Legion of the Damned on upottanut aina keitokseensa sujuvasti black metalin ilkeyttä sekä vaihtelevasti deathin suoruutta. Resepti on yhä sama, mutta nyt ei vain päästä aiempien tuotosten tehokkuuteen.