Jo 1970-luvun puolella aloittanut kauhavalainen Hard Rock Sallinen on suomalaisen raskaan rockin kiistaton pioneeri, vaikka tunnettuus on jäänyt aikalaistensa kuten Zero Ninen ja Sarcofagusin jalkoihin.
Osaltaan tämä johtuu siitä, että Sallisen levytysura jäi vain yhden seiskan ja täyspitkän mittaiseksi. Todennäköisempi syy on kuitenkin se, että epätasainen albumi kuulosti jo ilmestyessään, vuonna 1982, osin vanhentuneelta, ainakin jos vertaa siihen, mitä maailmalla oli jo ehtinyt tapahtua.
Tuplamittaiselta Heavy Metal Symphonylta löytyy parhaimmistoa edustavan tanakan nimikappaleen lisäksi ehtaa 70-lukulaista jytärokkia ja ränttätänttää sulassa sovussa. Kuten monen muunkin Svartin uusion suhteen, vähintäänkin yhtä tärkeää kuin levyn varsinainen sisältö on se, että musiikki ylipäätään on taas helposti ja järkihintaan saatavilla.
Ei tätä albumia voi varsinaisen klassikkona pitää, tai edes ehdottoman tarpeellisena kulttijulkaisuna, mutta on sillä myös musiikilliset meriittinsä.