Tylsähkö kultti-u saattaa tökätä vastaan ja johdattaa harhaan heti kättelyssä, mutta ei nimi musiikkiakaan pahenna. Jylhää ja synkkää raahustus-doomiahan bändin kolmas albumi sisältää. Tulokulma on vieläpä hieman perinteistä poikkeava.
Genren mittapuulla maltillisen mittaiset kappaleet ovat jykevää moukarointia verkkaisilla tempoilla. Laulaja-basisti Tiffany Strömin eteerisen, vahvasti kaiutetun äänen sekä kappalerakenteiden ja instrumentaation myötä levyn lohduton tunnelma on usein lähempänä ambientia ja droneilua kuin varsinaista metallia. Tyylisiirtymät ovat kuitenkin sangen häilyviä, vaikka sävellysten eri osat ovat selkeästi kuultavissa.
Pimeydestään huolimatta musiikki sisältää myös eleetöntä herkkyyttä ja kauneutta. Vahvan mutta alleviivaamattoman luonnollisen vastakohtaisuuden myötä levy nousee tavanomaisuuden toiselle puolen tavalla, joka varmasti houkuttelee luokseen kuuntelijoita vaihtoehtoisistakin genreistä. Let the Earth Be Silent on hyvä soundtrack aurinkotuulen pyyhkäisyä odotellessa.