Tällaisen musiikin voisi kuvitella tulevan jostain Keski-Euroopan vuorten sumuisista kätköistä. Vähän yllättäen kyseessä onkin jenkkikaksikko, jota on tosin vahvistettu espanjalaisella keskiaikaisen harpun taitajalla.
Levy on pääsääntöisesti jaoteltu nimenomaan harpulla soitettuihin eteerisiin tunnelmiin ja perinteisempään bändisoittoon. Tämä on vähän harmi, sillä olisin toivonut elementtien rohkeampaa sekoittamista keskenään. Tai voihan olla, että harppu soi myös bändin rähinöinnin mukana, mutta se on upotettu sekaan niin taidokkaasti, ettei sitä huomaa.
Obsequiae tarjoaa keskiaikaisuuteen nojaavaa mustaa ja folkahtavaa melodista luontometallia. Varsin diskanttisissa kitaroissa on pakanametallin lisäksi vivahteita death metalista. Jollain tavalla mieleen tulee Itävallan Summoning, eli voi sanoa, että levyllä on sinällään aika omintakeinen ja eeppinen tunnelma.
The Palms of Sorrowed Kingsistä jää varsin kaksijakoinen fiilis. Tietyssä mielentilassa levy kuljettaa mukanaan sujuvasti, mutta toisena päivänä ja eri tunnelmissa musiikki tuntuu jopa ärsyttävältä. Biisimateriaali alkaa myös yllättävän nopeasti toistaa itseään, eli kyllästyminen on vakava uhka.