Vuonna 1995 perustettu kreikkalaisbändi saattaisi soittaa nimensä puolesta vaikka power metalia. Vaan ei: aikoinaan porukka halusi tehdä thrashiä alan veteraanien hengessä. Syntyi demo jos toinenkin, kunnes yhtye uinahti vuosituhannen alussa parin vuoden tauolle. Nimikkoesikoislevy syntyi vasta vuonna 2007. Oli uuden tauon paikka. Joulukuussa 2019 ilmestynyt Disciples of War on siis vasta yhtyeen toinen levytys. Ei järin kova saavutus 25 vuodessa.
Valitettavasti onnistuminen jää nyt(kin) hieman puolivillaiseksi. Levy sisältää menevää ja perinnetietoista thrashiä pätevin riffein, eikä tunnistettavaa laulutyyliäkään voi moittia. Siellä täällä kiekko pistää suorastaan jalan veivaamaan. Vastapainoksi kiekolle on mahdutettu turhankin monta suvantopätkää, joiden kohdalla innostushäntä laskee turhan nopeasti.
Lopputuloksena on kaksijakoinen julkaisu, josta tahtoisi pitää paljon enemmän kuin mihin levy oikeasti antaa syytä. Toivottavasti ihan kivan teoksen jalostuneempaa jatkoa ei tarvitse odottaa seuraavaa kahtatoista vuotta.