Lähtökohtaisesti ruotsalaisilta luonnistuu ”dödsmetall”, eikä nyt ensimmäisen täyspitkänsä julkaissut Encryptment ole poikkeus sääntöön. Vaikka murakasti murskaava materiaalinsa on tyyliltään vanhakantaista, bändin erottaa muista vastaavista yrittäjistä edukseen monikin asia.
Kuten levyn nimestä voi päätellä, normaalia astetta äreämpiääninen laulaja tulkitsee sanat pääosin äidinkielellään. Mitään eksotiikkapisteitä tästä ei tosin heru, kieli kun ei äänimassasta juurikaan erotu. Merkittävin piirre musiikissa on kuitenkin sen julma tunnelma. Siinä voi kuulla viitteitä black metalista, mutta vieläkin enemmän crust punkista. Minkäänlaista sinnepäin roiskimista ei kuitenkaan ole havaittavissa, vaan soundit ovat todella tanakat ja soitto on tiukkaa.
Bändin vaikutteet eivät ole täysin ilmeisiä, eivätkä sitä ole myöskään normista poikkeavat osuudet, rakenteet ja melodiat, jotka ovat kaikkea muuta kuin turhaa kikkailua ja sokeria. Ne eivät ole ole mullistavia, yksinkertaisen tehokkaita ja tenhoavia kylläkin.
Dödens födselin intensiteetti on riittävä, mutta tarttumapinnoissa on vielä vähän hoonattavaa.