Kenties uransa oivallisimman albumin Win Hands Downin vuonna 2015 julkaissut konkariyhtye esittelee 2010-lukulaista livekuntoaan. Ikä ei tunnu painavan ainakaan pahasti, ja virtaa riittää saksalaisen klubiyleisön edessä kiitettävästi.
Vaikka hauskaa on, yhtye ei yllä Saints Will Conquerin (1988) tasolle. Meininki on silti ilomielinen ja energinen, mikä on livelevyn kohdalla aina oleellista.
Niukka tappio liki 30 vuoden takaiselle livelle on biisimateriaalin syytä. Vanhaa matskua kahdeksanbiisiseltä löytyy alle puolet, ja ne suurimmat ”hitit” puuttuvat tyystin. Tavallaan tämä on myös mielekäs linjaus, etenkin kun yhtäläisyys edeltäjään on tasan nolla samaa kappaletta. Silti ei voi välttyä ajatukselta, että Carpe Noctum on harmillisen lyhyt – tällä katalogilla olisi ollut ihan relevanttia vetää tuoreemman kaman lisäksi samanlainen setti vanhempaa tuotantoa.
Mukavasti soljuvan ja tasalaatuisen livesetin kärkibiiseiksi osoittautuvat erinomaiset Win Hands Down ja Mess sekä vanhimmat kappaleet March of the Saint ja Stricken by Fate, joten uusi ja vanha tuotanto ovat laadullisesti tasaveroisia. Vanhojen biisien kohdalla eletyt vuodet tuovat mukaan mukavaa miesenergiaa. Jää vähän kismittämään, että tätä tatsia ei nyt kuulla uran kärkibiisien merkeissä.
Carpe Noctum on puutteistaan huolimatta mainio livelevy – ei vähiten biisien ja edelleen komeasti laulavan John Bushin ansiosta.