Tässä on lähdetty kasaamaan levyä kursailematta: tulikin kerralla kaksi, ja sisältö rönsyilee laidasta toiseen. On hippihommia, tuimaa stoner-jyystöä, ufoilua ja akkarifiilistelyä.
Ihme kyllä kuvio toimii tyylillisestä repaleisuudestaan huolimatta aika vankasti. Jenkkien menossa on hyvä ilmaisun vapaamuotoisuuden tuntu kuin Led Zeppelinillä ikään, eikä mainittu ole musisoinnista muutenkaan erityisen kaukana.
Vaikka stailit sekoittuvat iloisesti keskenään kautta kattauksen, Saturnalialla on enemmän hippimäistä rimputtelua, kun taas Kronialla jylisee enemmän fuzz. Buugi on naseva ja yhtye tahkoaa rennolla mutta mainion pontevalla tatsilla.
Biisit ovat kuitenkin jääneet vähän vähäisemmälle viimeistelyn tasolle. Useampaakin rallia olisi voinut kypsytellä yli kahden minuutin mittaan – ja osaa typistää reilusti.
Ihastuttavan vapaa sekamelska tuo albumikaksikkoon mukavan puuhailun ja luovuuden puuskan tunnelman. Näkemyksellinen tuottaja loihtisi tällaisesta laajasta sessiosta timantit yhteen keräämällä tiivistetyn mutta monimuotoisen laatupaketin. Loput sitten laajennetulle versiolle bonusbiiseinä.