Saksalaisnelikolla on hyvä meininki. Kavereiden vanhan liiton kuolohevi hönkii sopivasti thrashiä, ja bändi saa homman kuulostamaan ihastuttavan vanhakantaiselta ja tiukalta. Napakasti ryskyvää kitaratyötä ja komeasti leiskahtavia leadejä ei sotke liika alavire tahi turhan liejuinen särö. Bändin tahkoamisesta tulee mieleen vanhan, leppoisasti humppaavan Deathin ja kireämmin rappaavan Malevolent Creationin sekoitus.
Bändin meno on reipasta: se ei juuri kallistu kaahailun, mutta ei varsinkaan hidastelun puolelle. Tällä saralla yhtyeen sinänsä erinomaisesta puserruksesta voisikin saada enemmän esiin. Muutamat kipakammin piiskaavat kohdat ovat toimivia, mutta niitä voisi olla enemmän, ja vastapainoksi kaipaisi kunnon pommiriffilanausta. Nyt mennään suht napakalla keskitempolla sitä toki kiitettävästi varioiden, vaan olisihan metronomissa skaalaa suuntaan jos toiseen.
Oikein muuta tästä ei osaa parannettavaksi poimia. Tietysti biiseissä, jotka siis ovat kauttaaltaan hyviä ja sopivan yllätyksellisiä, voisi löytyä vielä se viimeinen niitti. Tajunnan täysin kankaalle humauttavaa killerikamaa levyltä ei löydy, mutta oikeastaan kaikkien kahdeksan biisin parissa ollaan hyvin lähellä.