Edellinen Misantropic Breed kolahti sen verran lujaa, että pistin Necron pyörimään innolla. Ja eipähän tarvinnut pettyä. Samalla linjalla mennään, niin tason kuin tyylin puolesta.
Lik ei yritä keksiä mitään uutta vaan pyöräyttää lihamyllyyn klassisia paloja Entombedilta, Dismemberiltä ja muilta vanhan ajan ruotsikuolon kuninkailta. Kaikki kuorrutetaan luonnollisesti ehdalla Sunlight-soundilla.
Vauhti on välillä hirmuinen, mutta levy ei synnytä vaikutelmaa, että sillä mentäisiin jotenkin hampaat irvessä. Äärirajoilla ajoittain ehkä, mutta jokseenkin rennon oloisesti, groovaten. Miehistö on toki monissa liemissä uitettu – kokemusta on esimerkiksi Bloodbathista, Katatoniasta ja Gravesta –, ja kun taitoa piisaa, voi tehdä mitä vain ranteet rentoina.
Välistä maltetaan edetä rauhallisemmin, tai siis hitaammin, mitenkään rauhallista tai levollista tämä sirkkelinsurina ei ole. Raskas Rotten Inferno antaa osviittaa, että herroilta käy sujuvasti myös hitaampi ja uhkaavampi vyörytys.
Vaikka melodioidenkin kanssa leikitään rohkeasti, Lik ei lipsahda liiallisuuksiin. Turha sokerikuorrutus vetistäisikin ihanan liejuisen death metal -mutakakun.