Saksalaisesta hautaholvista kumahtaa, kun kuolometallikaukalon tumman kulman tomuttajat julkaisevat ensimmäisen pitkäsoittonsa. Jälki on hyvällä tavalla rumaa, ja homeessa löytyy.
Nekrovaultin debyytti pelaa sarjassa, jossa riittää yrittäjää eikä onnistuminen ole itsestäänselvyys. Valottomalla tuuttauksella kaahaa helposti pöpelikköön, eikä pelkällä jääräpäisellä jyräämisellä pötkitä pitkälle. Tarvitaan näkemystä ja taitoa maalata mustaan sävyjä.
Nekrovault puskee death metalinsa erittäin mureiden soundien siivittämänä, ja on sanomattakin selvää, että ”muovi” loistaa poissaolollaan. Musiikissa sekoitellaan kultakauden pohjoismainen kuolo Incantationin alkuaikojen arvaamattomana vellovaan kaaokseen, ja lopputulos maistuu mainiolta.
Lauluissa suositaan kuuden jalan syvyydestä jyrisevää mörinää, jota höystetään paikoin mielipuolisilla huudoilla ja rähinöillä. Blasteista hitaaseen synkennykseen venyvä Totenzug sinetöityy yhdeksänminuuttisella Eremitorium-järkäleellä, jolla väläytellään yllättäen tarttuvasti rokkaavaa ja melodioillaan koukuttavaa osaamista.