Brant Bjorkin levyt ovat aina ilahduttavia tapauksia, ja niin on tämäkin, alun perin vuonna 2003 julkaistu kiekko. Svengiä, buugia, groovea ja hyvää, simppelisti tarttuvaa ja äärimmäisen rentoa fiilistä suorastaan molskahtelee korvakäytäviin.
Bjorkin retrosti funkkaava kevytstoner on ajatonta ja hirmuisen vaivatonta. Biisit ovat yksinkertaisia, mutta hyvällä ja eritoten luonnonmukaisella tavalla. Syynä tähän lienee jammailupohjainen luomistapa: Bjork kävi lähinnä testailemassa tuttunsa uutta studiota ja groovaili siinä lämpimikseen levyllisen biisejä. Kuten Bjorkilla usein, tässä on se varjopuoli, että kappalemateriaali ei ehkä ole sitä ikimuistettavinta tai kestävintä klassikkokamaa. Kuunteleminen aiheuttaa kuitenkin runsaasti mielihyvää ja riemukasta oloa. Hyvä riffi, hyvä biitti, hyvä mieli.
Levy on soundillisesti erinomaisen miellyttävä, luonnollinen, iso ja dynaaminen. Aika monesta biisistä irtoaisi mahtavia vanhan liiton hip hop -sampleja. Kokonaisuutena tämäkään Bjork-levy ei jätä niin vahvoja muistijälkiä, että sitä erityisesti hamuaisi hyllystä kuunteluun. Kuuntelutilanteessa fiilis on kuitenkin takuuvarmasti hyvä.