Aiemmin Keep of Kalessinissa ja Maressa musisoineen Storhetsvanviddets Mesterin ja kahden muun jätkän Aptorian Demon julkaisi ensimmäisen levynsä 12 vuotta sitten. Toiselta albumilta kuulee, että kaikki kulunut aika on käytetty hyödyksi.
Aptorian Demon käy kimppuun kuin vanha Dødheimsgard ja miksei myös Gorgoroth. Musiikissa vaikuttaa omalla tavallaan nyrjähtänyt henki, jota Mesterin hulluuden rajoilla keikkuva huutolaulu tukee loistavasti. Äänessä on paljon samaa entisen Dødheimsgard-kurkun Aldrahnin tulkinnan kanssa, mutta myös musiikilliset yhtäläisyydet ovat huomattavia.
Liv tar slutt on synkkää ja pahaenteistä tavaraa. Albumin soundimaailma on tyylilajissaan loistava ja nostalginen, ja etenkin kuuluvasti vaeltava basso tuo musiikkiin hyvää tukea. Aptorian Demon tekee monta asiaa oikein ja käyttää mainiosti hyväkseen jo olemassa olevia aineksia ilman kuluneisuuden tuntua.
Liv tar slutt on tässä päivässä jopa poikkeukselliselta tuntuva uutuus. Ennen kaikkea se on hyvä näpäytys niille, jotka ovat puhuneet vuosikausia norjalaisen black metalin löysistymisestä ja jopa kuolemasta.