Tylysti nimetyssä uudessa metallipumpussa kuullaan raskaan musiikin genrelle harvinaista isä-poika-energiaa, kun Max Cavalera ja poikansa Igor Amadeus yhdistävät voimansa. Tuloksena on levyllinen hyökkäävää death ja thrash metalin liittoa tujauksella punk rockin peräänantamattomuutta.
Levyn kielisoitin- ja lauluvastuu jakaantuu Maxin ja Igorin välille, kun taas rummuissa paukuttaa muun muassa Khemmisistä tuttu jenkki Zach Coleman. Vaikka Coleman on pannuttaja paikallaan, päähuomio on väistämättä Cavalerojen yhteispelissä, jonka palaset loksahtelevat nätisti yksiin. Thrash-henkisten riffien punonnassa ollaan vahvasti yhteisellä aaltopituudella, samalla kun samankaltaiset mutta eritaajuiset ärinät sulautuvat tehokkaaksi dialogiksi. Nuorella Cavaleralla on isäänsä jonkin verran kireämpi äärimetalliraspi, joka sekin toimii mainiosti.
Ilmaisussa on niin Sepulturasta, Soulflysta kuin Cavalera Conspiracystä tuttuja elementtejä. Nuoremman polven tuomien vaikutteiden ja innon myötä lopputulos vaikuttaa kuitenkin sopivan raikkaalta kuulostamatta suoraan miltään mainituista yhtyeistä. Ylipäätään kappaleissa on monipuolista iskukulmaa, ja suoraviivaisen vyörytyksen ja tarttuvan keskitemporaskauden seasta löytyy myös uhkaavasti riipivää tunnelmalaahustelua.
Vaikka levy sisältää keskivertoa parempaa death-thrashiä, sovitusten koukuissa on vielä teroittamisen varaa. Osa kappaleista jättää selvästi vähemmän muistikuvia Toxic Freedomin ja El Cucon kaltaisten voimarallien rinnalla. Tästä huolimatta hyvin tehtyä sukupolvet yhdistävää perheprojektia on ilahduttavaa kuulla.