Batushkan nimikiista on saatu viimein päätökseen. Vuosia jatkunut vääntö päättyi siten, että Krzysztof Drabikowski sai pitää perustamansa Batushkan nimen ja Bartłomiej Krysiukin bändeineen oli vaihdettava otsikkonsa Patriarkhiksi.
Oli nimi mikä oli, Patriarkhin uusin on järjetön teos!
Profeetta Eliaan samastuneeseen henkilöön pohjaava albumi on audiovisuaalinen tarina. Vaikka en ymmärrä kappaleiden lyriikoista sanaakaan, ne tempaavat mukaansa. Ortodoksikristillisten messujen ja black metalin maailmat yhtyvät toisiinsa niin saumattomasti, että lopulta tulee miettineeksi, ovatko ”genret” lopulta kovin kaukana toisistaan.
Patriarkhin levy tuntuu eräänlaiselta manifestilta. Se tavallaan naulaa itsensä pisteeseen, jossa kukaan ei ole käynyt aiemmin. Musiikin kauneus, synkkyys, aggressiivisuus ja mahtipontisuus sekoittuvat yhteen niin hyvin, että kappaleiden erottaminen toisistaan tuntuu turhalta. ПРОРОК ИЛИЯ on kokonaisuus, joka vie pois tästä todellisuudesta.
Patriarkh on tehnyt jotain, joka hipoo täydellisyyttä. Täysien pisteiden antaminen vaatii kuitenkin vielä jotain, mitä tämä levy ei toistaiseksi saavuta. Se ”jokin” on vuosien tuoma kypsyminen, jonka albumi ansaitsee. Palataan siis asiaan tuossa 2047.