Espanjalainen nykymetallikopla tykittelee kolmannella albumillaan hektistä kuolometallia teknisin thrashmaustein ja isolla annoksella metalcorea. Meininki on kohdakkoin oikeinkin nasevaa, vaikka kipaleissa on osia noin miljoona ja varmaan yksikään tahti ei toistu samanlaisena.
Kikkaileva rumpalointi ja kerrassaan rehevästi veuhtovat kitarat ovat toki kivoja, mutta lopputulos hengästyttää jo yhden biisin mitassa. Kun meno jossain kohdin vähän selkiytyy ja yksinkertaistuu, iskevyys on aika vahvaa.
Jos kaikki riffit ja sävelkulut eivät ihan ässää olekaan, soitannollisesti levy on kelpo kamaa. Eniten bändissä hiertää laulajaneitosen rähäkkä mutta pidemmän päälle todella yksiulotteinen cookie monster -rähinä ja ehkä vieläkin enemmän kertsien karjuen lauletut emomelodiat.