Here Is the Blood alkaa komeasti. Avaus- ja samalla levyn pisin kappale Attaining the Light on tunnelmaltaan hauraankaunis, ja siinä hyödynnetään laulua myöten vastakohtia kepeys ja raskaus. Dynamiikasta ei ole lähdetty repimään irti kaikkea mahdollista, vaan ääripäät pysyvät suhteellisen lähellä toisiaan. Ratkaisu kuulostaa ilahduttavan raikkaalta ja tuoreelta tavalta tehdä post-metalia.
Taituruuden ei pitäisi tulla yllätyksenä, onhan Unholdilla takanaan neljännesvuosisadan matka ja neljä albumia. Kokemus kuuluu myös levyn muilla raidoilla, vaikka jälki onkin hienon startin jälkeen tavanomaisempaa. Pienoista väriä kokonaisuuteen tuovat häivähdykset noise rockin ja sludgen maailmoista, mutta herkän murjomisen mestarin Neurosisin vaikutuksen kuulee kuurokin otsallaan. Ei lähtökohtaisesti huono juttu, mutta on vain yksi Neurosis.
On pienoisen harmituksen paikka, että levy osoittautuu lopulta varsin taantumukselliseksi. Unholdin vahvuus on sen kepeähkö ote, jota sen soisi toteuttavan rohkeammin. Ehkä raskaat kädet osaisivat luoda eteerisempäänkin ääntä ja tunnelmaa, vaikka kuinka ahdistaisi ja ärsyttäisi.