Kitaristi-synisti Federico Mondellin ja laulavan siippansa Giada Etron vuonna 2017 perustama Frozen Crown julkaisee jo viidettä albumiaan.
Musiikillisesti bändi ei erotu lukemattomista harmittoman parahultaisista italo-power-rykelmistä, eikä se ole kynäillyt vielä tällekään pitkäsoitolle ensimmäistäkään ikimuistoista biisiä. Jostain syystä yhtyeen urakäyrä on silti osoittanut koko ajan jyrkästi ylöspäin.
Isommalle levypuljulle siirtyessään Frozen Crown kasvaa kolmannen kitaristin rekrytoimalla jo kuusikoksi. Kitaristitroikan tilutornadon kerroksellisuus ja toisiinsa lomittuvat soolot vievät kiivastempoisimmissa biiseissä turhan lähelle Dragonforcen sportti- speed metalin leveyspiirejä. Useimpien rallien ajoittainen neoklassisuus sekä laulumelodioiden vahva päärooli ja perinteisyys, tai tavanomaisuus, pitävät bändin kuitenkin traditionaalisemman euro-powerin kentällä.
Vaikka solistilla ylärekkarikapasiteettia olisikin, Etro laulaa power metaliksi aika konservatiivisesti. Sama riivaa myös sävellyksiä ja soittoa. War Hearts ei ärsytä, muttei myöskään maistu tai tunnu miltään.