Aloituskappale Waterside läväyttää mielikuvat välittömästi Katatonian ikonisten ensilevyjen Dance of December Soulsin (1993) ja Brave Murder Dayn (1995) maagiseen melankoliamaailmaan. Nyt on ehtaa atmosfääreissä kylpevää doom death metalia 1990-luvun tyyliin, hyvin tehtynä.
Haminalaislähtöinen, sittemmin helsinkiläistynyt yhtye tekee kakkoslevyllään sitä, mistä otsikko kertoo: kuvanveistoa ajasta. Tilavassa ja luomusti hengittävässä äänimaailmassa uivat kappaleet onnistuvat yhdistämään ysärin surumollimetallin parhaita puolia kauniisti. Katatonian lisäksi ilmaisussa on ilmeisiä kaikuja esimerkiksi Paradise Lostin ja My Dying Briden kiperistä sävelistä. Lopputulos on silti ainoastaan Asphodelusin kuuloinen.
Levyllä ihastuttaa pienimpienkin elementtien hyödyntäminen saumattomasti ilman tunnelman katkeamista. Esimerkiksi eteeristen akustisten kitaroiden ja kumeasti kummittelevien kosketinkuvioiden yhteensopivuus raskaan kuljettelun kanssa on hivelevää. Kappaleet eivät ainoastaan lanaa vaan myös jyräävät äkkiväärästi. Komeuden kruunaa Jari Filpun mainio ärinähuutotulkinta, jossa on tuskaa ja tunteenpaloa.
Harkittua ja intohimolla toteutettua tavaraa. Osaapa olla hyvä levy.