Rhode Islandin Providencesta tulee muutakin kuin Boston Bruinsin farmiseura – nimittäin farmiliigatason jenkkihevibändi Kingsmen, häpeämättömän kaupallisesti suuntautunutta modernia metallia soittava äijäviisikko.
Yhtyeen itsensä mukaan sen toinen albumi kertoo itsen ja identiteetin löytämisestä, mikä on ironista, sillä en löydä bändin soinnista mitään omaa. Menestyneempiä genreveljiään se kuitenkin osaa mallintaa ihan pätevästi.
Alle puolituntisen albumin nimibiisissä on samankaltainen mariseva pohjavire kuin Kornilla. Bitter Halfissä ja Catalystissä Kingsmen kuulostaa kuin Disturbedin ja Five Finger Death Punchin äpärälapselta. Jälkimmäisen työkalupakkiin sukelletaan suorastaan hävettävässä määrin kappaleessa Dead Letter, joka kuulostaa rakenteita, tyylikeinoja, dynamiikkaa, apinoituja laululinjoja ja muutenkin viimeistä piirtoa myöten AliExpressistä ostetulta Five Finger Death Punchilta.
Levyn kahdessa viimeisessä biisissä jyrää industriaalimpi paalujunttaus, ja tällä levyllä se on suorastaan virkistävän omaperäistä. Vielä vähän treeniä, niin Kingsmen pääsee silläkin saralla lähelle varhaisen Disturbedin tasoa.