Lontoon alt-grunge-metallikolmikko debytoi taitavasti mutta rasittavalla tavalla. Periaatteessa sopivan haastava, kohtuullisen tarttuva ja moniulotteinen vaihtoehtorock on ihan ok. Basisti-laulaja Alicen rankasti överiksi hujahtava, perin teatraalinen tulkinta on kuitenkin niin luotaantyöntävä elementti, että hampaiden kiristelyksi menee.
Alice esittelee repertuaariaan laajalti, muttei valitettavasti erityisen hyvin kappaleita palvellen. Ylidramaattista naukumista, narinaa ja kimakkaa nasaalia on vaikea jaksaa, oli biisissä itua enemmän tai vähemmän. Tekninen briljeeraus, jolle ei oikeastaan ole juurikaan perusteita, tekee kokonaisuudelle selkeästi hallaa. Yksinkertaisemmin tulkittu osasto vaikuttaa aivan kelvolliselta, kuten vaikkapa Scary Maryn suoraviivaisemmin tulkittu loppupuolisko todistaa.
Biisit sinällään ovat tälle vuosituhannelle tuodussa nirvanamaisuudessaan asiallisia, ja bändikin soittaa ihan nasevasti. Kappaleiden tyylillisessä kirjossa ja sisäisissä ratkaisuissakin tosin siintää vähän sitä yliyrittämistä ja näyttämisen halun ylikuumenemista, joka on lauluissa häiritsevällä tasolla.