Kyllähän siinä silmäkulma värähtää, kun hiljakkoin edesmennyt Eric Wagner laulaa ”listen to the wind, my friend, you can still hear her sing” tutun tuskaisesti sielusta valuvalla äänellään.
Doom-legendojen arkistolevyn alkuosa muodostuu viidestä biisistä vuodelta 1994. Vain keikoilla myydyn ep:n anti on paikoitellen aivan loistavaa, esimerkkinä edellä lainattu Requiem. Rokkaavampi jytinäkin potkii: Goin’ Home on malliesimerkki rennosti junttaavasta, rautaisella perusriffillä varustetusta Trouble-rallista. Bändi teki molemmista biiseistä (sekä Another Daystä) myöhemmin albumiraidat. Näissä vähemmän viilatuissa versioissa on toki oma vereslihainen tenhonsa, ja satsin pari muutakin raitaa ovat oivallisia.
Myös Unplugged-osio toimii yllättävän hyvin, vaikka yleisöä ei taidakaan olla paikalla. Requiem on nytkin mukana komeana, ja myös Misery saa oikein makoisan luennan. Levy täydentyy parilla omituisen puoliakustisella kappaleella, minkä myötä muutenkin vähän epämääräisenä näyttäytyvä kokonaisuus vaikuttaa vieläkin hajanaisemmalta.
Mukana on hyvää kamaa, mutta vähän halpikselta haiskahtavaa julkaisua voi suositella lähinnä paatuneemmille Trouble-faneille.