Onneksi äärimetallin parissa ei piitata hektisestä Tiktok-kulttuurista ja nopeiden dopamiinifiksien perässä juoksemisesta. Kun fiilistellään, tehdään se huolella eikä häselletä.
Tämä levy on siitä hyvä esimerkki, sillä sen lyhyinkin biisi on aika tarkkaan kahdeksanminuuttinen. Mittaa ei tosin juurikaan kuunnellessa huomaa, sillä paikalleen ei jäädä pitkiksi tuokioiksi junttaamaan.
Albumin musiikillinen suunta hiukan teutaroi. Mukana on monenlaista elementtiä ja tietynlainen yhtenäisyys tuntuu puuttuvan. Jäinkin miettimään, onko oma tyyli vielä tarkentumassa vai ovatko kappaleet lähtöisin useammasta kynästä.
Välillä seilataan sinfoniametallin aalloilla, sitten hengähdetään hetki rituaalifolkin merkeissä ja kohta painetaan melo-death-ratsun kyydissä kukkuloille. Melodisesta metallimusiikista pitäville tällä albumilla on paljonkin annettavaa, eikä tässä sentään puhuta mistään lajien välisestä risteytymisestä.
Bändi on ehdottomasti parhaimmillaan suomenkielisissä osuuksissa. Tunnelma muuttuu saman tien väkevämmäksi, kun tulkitaan laulajien äidinkielellä, ja tätä soisi tarjoiltavan tulevaisuudessa enemmänkin.