Tunteellista ja melankolista ortodoksikristillistä ”black metalia” Australiasta. Ei se omin kuppi paholaisenverta, mutta annetaan toki reilu mahdollisuus. Kyllähän life metal -genreenkin osuu välillä yllätyksiä, ja ovathan länsinaapurin ortodoksiset vihtahousunpalvojatkin saaneet aikaiseksi hienoja levyjä.
Autumn’s Dawn, Winter’s Darkness lainailee huomattavan paljon Summoningin hitaan syntikkavetoisesta poljennosta ja kauniisti pimputelluista välisoitoista. Biiseistä paistavat läpi myös vanha Katatonia, Agalloch, Saor ja vastaavat herkemmät runttaajat. Akul-nimisen miekkosen säveltämä musiikki on vahvasti fantasiahenkistä ja surumielistä.
Eihän tässä varsinaisesti mitään uutta tai edes hirveän omaperäistä ole, mutta genressään, melankolisessa ja eeppisessä black metalissa, levy nousee hyvään keskikastiin.
Akulilla on erinomainen melodiantaju ja biiseistä löytyy jopa koskettavan kauniita kohtia. Ongelmaksi nousee perinteisempi runttaus, johon ei ole saatu kunnollisia koukkuja, joten tunti ja vartti alkaa tuntua lopulta ikuiselta
kärsimykseltä helvetin liekeissä.