Italialaisen Messan musiikki on pohjimmiltaan raskassoutuista doomia, jota höystetään erilaisin maustein kuten psykedelialla ja jazzilla. Lajitovereistaan Messan erottaa solisti Sara Bianchin, joka leikkaa terävästi tummasävyisen musiikin läpi.
Siinä missä edellislevy Close (2022) oli yli tunnin megalomaaninen järkäle, 41-minuuttisella The Spinillä ilmaisua on tiivistetty ja ruuvattu astetta rokimpaan suuntaan. Tämä on tehnyt Messalle vain hyvää, ja kappaleet tarttuvat kuulijaan aivan uudella, entistä voimakkaammalla otteella. At Races onnistuu jopa tanssittamaan rempseällä post-punk/goottirock-otteellaan.
Eeppistä ja mahtipontista menoakin on tarjolla, kuten komeassa The Dressissä, joka on toinen levyn kahdesta yli kahdeksanminuuttisesta kappaleesta. Muut pysyttelevät pääosin neljän ja viiden minuutin välimaastossa. The Dressiin kiteytyy hyvin Messan monet puolet melodisesta riffittelystä ja eteerisestä tunnelmoinnista raskaaseen pauhuun, ja kaikki on loistavassa tasapainossa.
Messa on onnistunut nostamaan tasoaan pienin muutoksin yhden pykälän ylemmäs. Jos suunta pysyy samana, kunnon tajunnanräjäytys on vain ajan kysymys.