Australialaisen Aardvarkin debyyttialbumi voisi hyvin mennä jonkin 80-lukulaisen kulttihevibändin levytyksestä. Meno on sataprosenttisen retroa niin soundeja, kansikuvaa kuin soittajien ulkonäköä myöten.
Muutama vuosi sitten perustettu yhtye (jota ei tule sekoittaa samannimiseen aussiprogebändiin) erottuu monista muista retroilijoista ainakin maanläheisemmällä lähestysmistavallaan. Biisien tarinat eivät painotu niinkään nopeisiin autoihin ja kaksipäisiin hirviöihin vaan henkilökohtaisiin kokemuksiin, itsetutkiskeluun ja elävään elämään.
Vauhtia on siellä missä sitä tarvitaan, mutta pääpaino on keskitempoisessa ja maalailevassa hevissä. Kappaleet ovat keskenään yhtenäisiä ja muistuttavat ajoittain toisiaan jopa liiaksi. Albumilta ei tahdo jäädä mieleen yhtäkään erottuvaa raitaa tai selkeää hittiä. Monesti samoja osia toistetaan liikaa ilman että biisi etenee mihinkään.
Ensilevytykseksi Tough Love ei ole lainkaan hassumpi, mutta hiottavaa riittää vielä. On kuitenkin kiva, että välillä pulpahtaa esiin kasarin nimeen vannovia bändejä, joiden ainoa meriitti ei ole se, että ne kuulostavat aivan Enforcerilta.