Englantilainen Don Broco on kotimaassaan kaiketi jonkinlainen nimi. Tänne Pohjolan syrjäkyliin maine ei ole kantautunut, vaikka pari menestyksekästä levyä on jo tehtynä.
Kyllä tämän äärellä vähän huuli pyöristyy, kun ei oikein osaa päättää klassisen lintu vai kala -dilemman lopputulemaa. Yhtäältä mieleen tulee kotoinen Itä-Saksa, toisaalta ei sitten ollenkaan. Jotakin samaa mitvit-olomuotoa Don Broco edustaa, joskin brittiläistä ja eri aikakaudelta.
Meininki on kovin sekopäistä, olkoonkin että erittäin hyvin tehtyä. Eniten tulee mieleen Limp Bizkit, mutta modernisti säihkyvään elektropop-formaattiin dipattuna. Bändi remuaa erilaisten piipityshassuttelujen, massiivisten kitaravallien ja ärhäkän räpäytyksen merkeissä. Meno on ylituotettua ja kosiskelevaa, mutta yliampuvassa ärsyttävyydessään myös varsin tarttuvaa. Melodiapuolella on vahvaa toimitusta ja kertsit niin sanotusti lähtevät.
Amazing Thingsin kerrassaan eklektisen ja ennakkoluulottomasti perseilevän musiikin voisi kuvitella karkottavan hyvinkin nopeasti. Lopulta meininki kääntyy rikkauden puolelle, vaikka ihan täysin sille ei pystykään antautumaan.