Norjalaisen sekoilubändin Urarvin debyyttilevy Aurum (2017) oli edes jotenkin kytköksissä tähän maailmaan, vaikka sisälsikin huomattavan määrän omituisia trippailevia hetkiä. Svart julkaisi myös Argentum-nimisen ep:n (2018), joka jatkoi astetta utuisemmalla linjalla. Substratumilla on näiden levyjen biisejä uudelleen miksattuina, sovitettuina, laulettuina, sävellettyinä ja visioituina – ja mikä helvetillinen trippi tämä onkaan.
Substratum muistuttaa etäisesti Vonduria, kokeilevinta Dødheimsgardia, Tormentoria ja, noh, Urarvin pomon Aldrahnin yleistä sekoilua eri bändeissä. Promokirjeessä yhtyeen todetaan haluavan esitellä elämän eri puolia ilman poliittista tai uskonnollista agendaa. Levy on matka ihmisen kollektiiviseen alitajuntaan – tai ehkä kuitenkin huumepsykoosiin?
Aldrahn on kerännyt ympärilleen porukan, joka on soittanut muun muassa Trollissa, Terrordomessa ja Asagraumissa. Muusikoiden meriitit ovat siis enemmän kuin kunnossa. Miehen lauluilta ja musiikilta voi odottaa ihan mitä vain, eikä tässä puhuta mistään erityisen helposta materiaalista.
Urarv sukeltaa syvään päätyyn kohtalaisen tuhdissa lääkityksessä. Substratum ei ole perinteistä musiikkia, vaan jonkinlainen psykodraama tai audiaalinen teatteriesitys. Ei tällaista musiikkia pitäisi olla olemassa. Hullujen touhuja, mutta jotenkin vain niin kutkuttavaa tavaraa.