Espanjalaisen Ara Solis -duon lo-fi black metalin voi tiivistää melko simppelisti: se on rehtiä Burzumin palvontaa aina hysteerisistä lauluista transsimaiseen riffitoistoon ja luupäiseen takomiseen saakka. Musiikki on todella primitiivistä ja säälimätöntä, mutta ei tämä tosiaankaan ole mikään Filosofem tai Det som engang var.
Vaikka Ashvattha on vain noin puolituntinen pikajuoksu, itseään toistavat biisit alkavat rasittaa ja puuduttaa hyvin nopeasti. Hieman kömpelö soitto vahvistaa demomaista tunnelmaa, joten eipä tästä jää käteen varsinaisesti mitään. Levyn päättävän lähes 18-minuuttisen Ashvattha: The Tree of Life and Death -biisin riffit ovat suorastaan hämmentävän paskoja. Aivan yläastetason suorittamista.
Jos jotain positiivista pitää etsiä, kappaleisiin on ainakin yritetty rakentaa jonkinlaisia bassokuvioita. Tosin eivätpä ne vedä vertoja Vargin hienoille melodioille, joten tasapaksuksi suorittamiseksi jää sekin.
Saa olla melko kuningasriffejä, jos yrittää rakentaa kolmesta biisistä levyllisen materiaalia. Aivan raakilehan tämä on, soundejaan myöten. Ei jatkoon.