Ysärin alkupuolella uransa aloittanut ja lopettanut tanskalaisbändi hoitelee kuolohommat palatessaan väkevästi. Olkoonkin, että vuoden 1994 Dorval-debyyttilevyn muuta miehistöä ei ole kitaristi John Petersenin rinnalla lainkaan.
Meno on aivan vireää keskitempojyrnytystä ja maittaa ihan mainiosti. Otteet tuovat mieleen Gorefestin junttaavan lanauksen, vaikkakin korina tulee enemmän Cannibal Corpse -sektorin visvaisista syövereistä. Yhdistelmä on ihan kelpo, ja pisteitä pitää antaa sekä autenttisesta perinnetietoisuudesta että hallinnassa pysyvästä intensiteetistä. Vanhojen patujen paluussa iskee yleensä aika paha vauhtisokeus, mutta Detest ei moiseen lankea.
Bändi soittaa hyvin ja malttaa olla sortumatta turhaan kikkailuun. Kitarakuviot ovat siistejä ja kohtuullisen kekseliäitä. Otteissa on lead-pohjaisen kudonnan lisäksi tomeraa riffipaalutusta, jota työstetään mukavan tanakasti. Kolmen ukkelin tuottama meteli on painavaa, mutta tuntuu myös ilmavalta.
Biisipuolella mennään hyvästä meiningistä huolimatta lopulta aika perustasolla. Ei varsinaisia täysosumia tai huteja.