Hyvää potentiaalia väläytellyt äänekoskelaisyhtye on luonut musiikkiaan rauhaisaan tahtiin pian kymmenen vuoden ajan. Toisella kokopitkällään ryhmä vie melodiarikkaan ja melankolisen metallinsa taas pykälän sävykkäämpään suuntaan.
Bändin aiemmilta julkaisuilta mieleen jäänyt aidon kuuloinen tunnelataus ja tee se itse -meininki on uutuudellakin läsnä. Tutuista kotimaisen alakulon ja surumielisyyden lähteistä ammentava tunnelma on ehtaa tavaraa. Harkituilla mollisävelillä maalatut kappaleet muistuttavat monestakin melankolian mestariyhtyeestä, joista HIM ja The Chant osunevat lähimmäksi.
Yhtyeen harmonisella autuudella väritetyt ja raskaammalla rokkivaihteella polkevat biisit onnistuvat naulaamaan nimenomaan upottavilla tunnelmillaan. Iloksi voi myös todeta, että iskevyyttä on aiempaa enemmän. Mainittavan omaperäistä jälki ei toki vieläkään ole, mutta tutuista aineksista on koottu tasaisen tehokas kokonaisuus. Sen kirkkaimpina täkyinä toimivat sävellykset The Arsonist ja Under Disheartening Skies.
Keskisuomalaisten kakkonen on poppoon paras julkaisu ja oppikirjamainen kehitysloikka.