Swallowed
Lunarterial
Dark Descent
Kotimainen death metal -duo tarjoilee esikoiskokopitkäänsä – ja millainen levy se onkaan!
Lunarterial meinasi saada ”perus old school” -leiman jo ennen kuultelua, mutta vaikka vanhaa koulua löytyy aimo annos, sana ”perus” on aika kaukana tästä sekoituksesta. Kenties ”CMX:n Shaman’s Prayer kuolometallina” -määritelmä antaa osviittaa levyn höyryisestä yleisilmeestä.
Modernia kikkailumetallia ei olla lähelläkään, mutta kikkaa, jippoa ja yllätystä on tarjolla esimerkiksi normista poikkeavien komppien ja varoittamatta hyökkäävien kitaraviiltojen muodossa. Kitarasoolot ovat noin yleisesti mallia ”Bill Steer Carcassin ekalla”. Tempot liikkuvat joka paikassa blastin ja hitaan vellomisen välillä.
Levyn kaikkensa antavat lauluosuudet ovat virkistävää kuultavaa ja istuvat täydellisesti omannäköiseen, psykedeelisen oloiseen death metal -kaaokseen. Swallowedin muserruksessa on vahvasti toismaailmallinen tuntuma, jollaisen luomiseen tarvitaan väkevä oma näkemys ja ennen kaikkea kyky toteuttaa se.
Lunarterial ei päästä helpolla, vaan pakottaa mustaan pyörteeseen. Levy saa arvoisensa lopun 25-minuuttisen Libations-järkäleen ja etenkin sen hapokkaiden loppumetrien myötä.