Thrashpaahdolla aloittanut pirkanmaalaisten nuorten miesten ryhmä on siirtymävaiheessa, kunnianhimoisemman, musikaalisemman ja teknisesti haastavamman materiaalin äärellä. Täysiveristä progebändiä siitä ei ole vielä kuoriutunut, eikä thrashkään ole jäänyt taakse. Bändi on kuitenkin selvästi murtautumassa ulos kotelostaan, joskaan ei vielä aivan valmiina.
Nuoruus kuuluu innokkuutena, kunnianhimona ja suurellisuutena, mutta samalla myös lievänä arkuutena. Erityisesti herkempi melodinen laulu tuntuu olevan vielä varovaista ja ilmeetöntä.
Aika kimurantti progeilu toimii teknisesti verrattain komeastikin, samoin kipakampi tykitys ja sahaus. Kotimaisen puolen verrokiksi linjautuu Diablo. Externalin kokemattomuus kuuluu seesteisempien ja tunnelmallisempien osioiden äärellä, haluna ja yrityksenä olla sävykkäämpi kuin mihin sävellykselliset tai ilmaisulliset rahkeet riittävät. Onnistumisiakin tältä saralta löytyy, joten bändi on selkeästi oikealla tiellä.
On harmi, ettei yhtye kypsytellyt debyyttiään vähän pidempään. Tulevaisuudessa siltä voidaan kuitenkin odottaa vaikka mitä.