Legendaarisen bändin 16. albumi on asiallisesti linssikorjattu katsaus sen osin pinnanalaiseen menneisyyteen. Bändi napsii tuotannostaan biisin per levy Condemed to the Gallows -julkaisudebyytistä lähtien aina ”paluulevy” Voivodiin saakka – Negatron (1994) tosin jää harmillisesti paitsioon. Ajanjakso kattaa vuodet 1984–2003, ja nykyisen kokoonpanon hienolla yhteissoundilla paketti on hämmästyttävän koheesinen.
Mielenkiintoisimpia luentoja ovat uran alkupään rosoisemmat räimeet, joista kuoriutuu alkuperäisen suttuisen metelin alta yllättävänkin asiallisesti laadittuja biisejä. Tätä rymyosastoa siistimmin julkituotuna kuulisi mieluusti enemmänkin.
Myös kypsemmän ajanjakson tuotannollisesti rikkaammat luennat ihastuttavat. Vain pari tuoreinta biisiä jää alkuperäisversioiden kanssa turhan samankaltaisiksi. Eric Forrestin laulama Rise on mainio kädenojennus miehen aliarvostetulle aikakaudelle.
Uusista kappaleista kokoelman nimibiisi on aivan mainio, ja levyn toinen varsinainen herkkutäky, P.I.L.-cover Home, sopii yhtyeelle erinomaisen komeasti. Kaikkineen kattaus on niin maittavaa kuultavaa, että se tuntuu jäävän 11 raidan mittaisena rankasti kesken.