Puolalainen tonnikeiju tarjoaa rujoa ja raskasta äänimaailmaa. Albumi koostuu genren sääntöihin sopivasti neljästä kymmenen minuutin molemmin puolin pyörivästä kappaleesta. Conquest, Plague, War ja Famine antanevat jo nimiensä puolesta osviittaa, että hempeiden melodioiden kanssa ei pelleillä. Homma kallistuu enemmän apokalyptiseen ja pessimistiseen ruhjomiseen.
Tietyssä mielentilassa Of End Times tuntuu kieltämättä jossain määrin ahdistavalta. Alavireinen hidastelu keskittyy toistoon, superraskaaseen surinaan ja feedbackiin. Ajoittain jumitetaan dronetaajuuksilla. Vahvasta tunnelmasta huolimatta olisin toivonut vähän enemmän niskasta kiinni nappaavaa, tarttuvampaa riffittelyä, mutta meneehän se pimeyteen tuijottaminen näinkin. Pohjaton synkkyys ja epätoivo on alati läsnä, joten kokemusta ei voi suositella keskivertopoppareille.
71Tonmannin kolmas levy ei tuo (taaskaan) mitään uutta sludgehtavan mustan auringon alle, mutta taustamusiikkina tätä pyörittelee sujuvasti.