Kalifornian lämmöstä kurottava Impellitteri on 1980-luvun lopulta nyt yhdentoista studioalbumin verran vaikuttanut heavy/power metal -yhtye. Nopealla analyysilla uuden albumin ulkoasun voisi sanoa olevan lainaa Powerwolfin uusimmalta, musiikin sen sijaan Acceptilta. Kuuntelukertojen myötä saa kuitenkin huomata, ettei totuus ole näin yksioikoinen ja että jäljittelystä muodostuu tietyiltä osin yhtyeen vahvuus.
Lupaavimmillaan albumi on alkupuolellaan, joka aiheuttaa takuuvarmasti jytinää ja tutinaa. Kiintoisimmaksi yksityiskohdaksi muodostuu kuitenkin yhtyeen tapa yhdistellä teatterielementtejä kappaleella Phantom of the Opera, ja koko albumille olisikin voinut tuoda enemmän teatraalisuutta ja röyhkeyttä. Tällaisenaan se alleviivaa turhankin tiuhalla tahdilla genrensä suuntaviivoja tuplabassareista ja vibraattolaulusta alkaen.
Albumi onkin sisällöltään kaksijakoinen. Loppuun kulutetuiksi luulluista elementeistä tehdään raikkaalla tavalla päällekäyviä, mutta samalla toisista niin maneerimaisia, että ne saavat kuulijan pyörittelemään silmiään.