Mercury X on progemetallia soittava bändi. Siinä periaatteessa kaikki oleellinen, mutta täsmennellään nyt vähän.
Verrattain perinteiseen metalliseen progeen tai progressiiviseen heavyyn kuuluvat: hyvä soittotaito, pitkät kappaleet, liukkaat soolot, ”epätavalliset” tahtilajit, suuret ja polveilevat melodiakulut, korkealentoiset lyriikat ja lujaa kajauttava laulaja. Check, check, check. Joka kohtaan.
Imprisoned on aivan hyvää progeheviä, mutta siitä on hankala sanoa enempää, siksi geneeristä meno on. Lajityypin ystävät arvostanevat ytimenä olevaa 20-minuuttista nimikappaletta kaikessa korkealentoisuudessaan ja monipolvisuudessaan. Hyväsoundinen ja tarttuva, kivasti raskas mutta sopivan ”yllättävä” ilmaisukin solahtanee korvakäytävään hyvin.
Ruotsalaisten kolmas (joskin ensimmäinen lafkan julkaisema) levy on aivan hyvää kamaa, josta ei jää oikein minkäänlaisia muisti- tai mielikuvia, hyvässä tai pahassa. Kai progekin voi olla haaleaa, vaikka kuinka hyvin ja oppikirjan mukaan tekisi. Miedosti positiivisen puolelle tämä silti kääntyy, koska homma on ok eikä kuuntelu harmita.