Oli aika, kun en saanut tuplabassarien jytinästä kyllikseni. Logic of Denialin kolmoslevyllä vinhasti naputettu triggerirumpujen tykytys tyydyttää varmasti kovemmankin bassarinnälän. Bändin death metal -rytyytys on äärimmäisyydessään jo huvittavaa, joskin myös vakuuttavaa. Vauhti on liki alusta loppuun älytön, parilla lyhyehköllä ”normaalivauhtisella” osalla ryyditettynä. Ei yllättäne, että informaatiotulituksesta jää aika vähänlaisesti muistijälkiä.
Ei sillä, etteikö Aftermath olisi sarallaan oiva levy. Yliäänipaukutukseen on leivottu jonkinasteista tarttuvuutta, ja siellä täällä mossahtelevat sub bass -posautukset toimivat mukavina syvyyspommeina. Laulu on esimerkillistä viemärirohinaa ilman minkäänlaisia myönnytyksiä melodian tai mustan metallin puolelle, ja hyvä niin. Touhu on äärimmäistä kalmametallia rehellisimmillään, helvetinmoista tykitystä ilman Nilen egyptikikkailuja tai karsinan ulkopuolelle kurotteluja.
Aika vähän näin yliampuvaa kamaa tulee kuunneltua, mutta Logic of Denialin kohdalla meno on vähän sama kuin piirun verran helpommalla Oceanicilla: jokin siinä todella raskaassa ja uskomattoman kiivaassa moukaroinnissa kiehtoo.