Mind Riot
Inferno Go-Go
Sakara
Mokoma-mies Tuomo Saikkosen bändi oli vaihtoehtoheavyineen aikoinaan vallan lupaava ilmiö. Niinpä kuitenkin jäi yhtyeen toinen, vuodelta 1995 peräisin oleva levy lafkalimbon ikeeseen, ja yhtye itse hyytyi pian sen perään. Nyt levy kaivetaan uusintajulkaisuna esiin ilman kaupallisia odotuksia.
Vahvasti 90-lukulaiselta heavyltä tämä tietysti haiskahtaa, niin hyvässä kuin pahassa. On grungesävyä, vähän Helmet-otetta ja sitten vielä nyökkäys Xysman suuntaan. Paketti pysyy kasassa aika tukevasti, riffit ja jämerä yleisote pitävät homman kuosissa.
Biisipuolella on muutamia aika outoja sovituksia ja hämmennystä herättäviä osioita. Tämä tekee ulosannista tietysti kiinnostavaa, mutta ehkä esimerkiksi räjähtävästi runttaava aloituskappale Sweet Melancholy toimisi paremmin ilman kantripoljennolla rapsivaa b-osaa. Omailmeisyyttä tuo myös Saikkosen sinällään asiallinen laulu, joka ei vain ole kyllin väkevää ja värikästä räjäyttääkseen pankin.
Testamentinomaiseksi tuotokseksi tehty demoraita Isolation on mukana bonuskappaleena, ja sen jykevä tarvonta vetää vertoja Life of Agonyn tarttuvalle demppijuntalle.
Mind Riot olisi voinut kehittyä tämän levyn perusteella menestyksekkääksikin ilmiöksi, mutta yhtye taisi olla asialla liian myöhään ja liian aikaisin.