Sepultura on kunnostautunut 2000-luvulla erilaisten kunnianhimoisten konseptilevyjen tekijänä. Lähteinä ovat toimineet kirjallisuus ja leffat. Dante XXI (2006) lainaili Jumalaista näytelmää, A-Lex (2009) puolestaan Kellopeli Appelsiinia. Tälläkin kertaa elokuvamaailmasta oli apua.
Nimihirviö Mediator Between Hand and Heads Must Be the Heart on ottanut otsikkonsa Fritz Langin mykkäelokuvasta Metropolis vuodelta 1927. Sitä pidetään maailman ensimmäisenä scifileffana.
– Leffassa miljonääri haluaa muuttaa robotin ihmiseksi. Minusta tuntuu, että nykyään pyritään juuri päinvastaiseen. Kaikkien halutaan ajattelevan ja toimivan samalla tavalla. Ilman sydäntä, inhimillistä tekijää, ihminen ei ole muuta kuin robotti, Andreas Kisser selittää.
Kätevästi lyhenevä MBHaHMBtH ei kuitenkaan ole teemalevy, vaan kyse on pelkästään nimeksi napatusta lauseesta. Kisserin mukaan se on täydellinen kiteytys siitä, mitä Sepultura haluaa viestiä maailmalle vuonna 2013.
– Muun muassa The Queen ja Motörhead ovat inspiroituneet samasta leffasta aiemmin. Leffat ja kirjat ovat todella hyviä inspiraationkiihottajia.
Kyseessä on ensimmäinen albumi, jolla soittaa uusi rumpali Eloy Casagrande. Casagrande on supertaitava nuori mies, joka oli luonnollisesti innoissaan ensimmäisestä Seppo-levystään. Hän korvasi Jean Dolabellan vuonna 2011.
– Olemme rundanneet kaksi vuotta tiiviisti ja huomanneet, että Eloy on ihan ilmiömäinen soittaja, Kisser kehaisee.
Tuottajaksi pestattiin Ross Robinson, joka työskenteli bändin kanssa edellisen kerran vuoden 1996 Rootsilla. Levy äänitettiin Yhdysvalloissa Robinsonin studiolla.
– Hän on aika spirituaalinen hahmo, joka tykkää toteuttaa kokeellisia, outojakin juttuja. Sellainen sopii meille hyvin.
Tuottajavalinnan takana oli nykyään Nuclear Blastilla työskentelevä vanha Roadrunner-kehveli Monte Conner, kukas muu. Vierailijana levyllä piipahtaa Dave Lombardo. Rooli Obsessed-biisissä on pieni, mutta koko jamisessio Eloy Casagranden kanssa on levyn piiloraitana.
Nykyinen Sepultura-laulaja Derrick Green on tehnyt bändin kanssa jo enemmän levyjä ja ollut ylipäänsä mukana kauemmin kuin Max Cavalera. Tästä huolimatta häntä pidetään yhä uutena hemmona.
– Minua ei häiritse se, jos joku pitää Maxia yhä ainoana oikeana laulajana. Mutta samalla me teemme juuri niin kuin itse haluamme. Kaikkia ei voi miellyttää, koska jos yrittäisi, ei voisi tehdä mitään, Kisser diplomatisoi.
Livenä Sepultura edustaa koko historiaansa komeasti. Klassikkobiisejä viljellään niin runsaalla kädellä, että ajoittain Sepultura tuntuu lavalla nostalgiabändiltä.
– Ne biisit ovat meidän historiaamme. Sepultura-fanit haluavat kuulla biisejä kaikilta aikakausilta, riippumatta kokoonpanosta tai levy-yhtiöstä tai muusta. Meillä on paljon vaihtoehtoja ja yritämme pitää settiä tasapainossa. Kunnioitamme omaa historiaamme.
Seuraavan kerran Sepulturaa voinee odottaa Eurooppaan ensi helmikuun vaiheilla, siis sattumalta samaan aikaan kuin Soulflykin on suuntaamassa vanhalle mantereelle. Ties vaikka tiet risteäisivät.
Palaa Sepultura-pääjuttuun, tai lue muut kainalojutut:
– Soulfly – taas hidastamassa
– Ratos de Porãon kellarirotta muistelee